Hupsista!

Edellispäivältä oli jäänyt keitettyä pastaa. Olin kaivanut pakastimesta bolognaisekastiketta sille kaveriksi. Nakkasin pastat pannulle öljytilkkaan kuumentumaan ja availin kastikerasiaa lisätäkseni soossit sekaan (minä tykkään lämmittää ruoat ennemmin pannulla kuin mikrossa; ekologisuudesta en tiedä, mutta ainakin tasalämpöisempää ja minun mielestäni jollain tapaa myös maukkaampaa tulee sillä keinoin). Jotenkin kummassa onnistuin töhimään niin, että rasia lipsahti kädestäni ja kastikkeet lätsähtivät tiskialtaan pohjalle. (Ne, jotka yhtään tuntevat minua, tuskin tippaakaan hämmästyvät siitä, että minä moiseen kykenen!)

Että se siitä bolognaisesta sitten. Luonnollinen ensireaktio olisi tietysti ollut kirota niin, että merimiehelläkin korvat punoittaisivat, mutta koska lapsi oli kuulolla, täytyi vain vetää syvään henkeä ja sukeltaa jääkaapin uumeniin tarkastamaan, olisiko vahinko mitenkään korjattavissa. Kun ne pastat kuitenkin tirisivät siellä pannullaan jo.

Jääkaapista löytyi puoli purkillista tuorejuustoa (Afrikan paprika) ja puoli rasiallista kirsikkatomaatteja. Saivat kelvata. Ensin puristin pastojen päälle pari kynttä valkosipulia, sitten lisäsin tuorejuuston ja hieman pienemmiksi paloitellut tomaatit. Ja tietysti runsaalla kädellä mustapippuria. Annoin muhia pienen tovin ja söin. Tuli kuulkaa ihan mielettömän hyvää!!! Mukavasti täyttyi maha noinkin.

Perunamoussaka

Oikeasti toki seuraavassa esiteltävällä ruokalajilla on moussakan kanssa suunnilleen yhtä paljon yhteistä kuin kebabberian lätyllä ja aidolla pizzalla, mutta tarvitseeko sitä nyt aina niin autenttinen ollakaan, pääasia että hyvältä maistuu! Aito kreikkalainen moussaka tehtäisiin käsittääkseni lampaan jauhelihasta ja munakoisosta, mutta minun suomalaistyylinen versioni on tämänlainen:

Pakaste-valkosipuliperunoita 1 pussillinen (mieluiten sellaisia, joissa EI ole kermaa valmiina mukana)
TAI vastaava määrä tuoreita perunoita ja valkosipulia
Jauhelihaa (400 - 600 g)
Paseerattua tomaattia / tomaattimurskaa
Maitoa (n. 5 dl)
Fetajuustoa (n. 100 - 150 g)
Munakoisoa
Juustoraastetta

Viipaloi munakoiso ohuen ohuiksi, alle sentin paksuisiksi siivuiksi ja itketä eli levitä esim. leikkuulaudalle ja ripottele viipaleiden päälle suolaa.
Valmista valkokastike: sulata fetajuusto maitoon, varo ettei seos pala pohjaan eikä kuohu yli. Mausteita ei välttämättä tarvita; suolapuolesta ainakin feta pitää huolen, yrttejä, valkopippuria tms. voi lisätä jos niistä tykkää.
Ruskista jauheliha, mausta mieleiseksesi, lisää tomaatti.
Avaa pakasteperunapussi tai kuori ja viipaloi perunat ja valkosipulit.
Pyyhi munakoisoviipaleista suolat ja irronneet nesteet huolellisesti pois.
Kaada uunivuoan pohjalle hieman valkokastiketta, päälle jauhelihaseosta ja perunoita. Jatka kerrostelua, kunnes kaikki ainekset on käytetty. Lado päällimmäiseksi munakoisoviipaleet ja ripottele vielä koko hoidon
päälle juustoraastetta.

(Kuvassa ruoka ennen uuniin laittoa, koska - kuten kuvasta näkyy - vuoka tuli sen verran täyteen, että oli syytä epäillä hienoisia esteettisiä puutteita paistoprosessin jälkeen; ihmeen vähän se lopulta yli tulvi!)

 Paista hieman yli 200-asteisessa uunissa n. 45 minuuttia - tunti (perunapussin ohjeiden mukaan - perunathan yhtälössä ainoa raaka osanen ovat).

Hyvää tulee, ja aika pienellä vaivalla, jos valmisperunoita käyttää. Muuten, yllättävää kyllä, meidän viisivuotiaan mielestä parasta ruoassa olivat ne rapeiksi sipseiksi paahtuneet munakoisot!

Ruokaviikko kierteellä

Minussa on hyvin tiukasti iskostuneena periaate, että syömäkelpoista ruokaa ei pidä pois heittämän. Olen kuitenkin myös hyvin herkästi kyllästyvää tyyppiä, enkä mielelläni syö tismalleen samaa ruokaa monta kertaa putkeen. Niinpä minusta onkin kehittynyt melkoisen ovela ruoantähteiden uudelleenjalostaja - ja usein koko viikon ruokalista muodostuu niin, että yksi ruokalaji johtaa aina seuraavaan. Vähän sillä lailla kävi tälläkin viikolla:

Minulla on jo pidemmän aikaa ollut pakkomielle punajuuresta: olen vakuuttunut siitä, että se on jalo juures, josta saa vaikka mitä ihanaa, kunhan vain uskaltaa punastuttaa sormensa ja kokeilla. Tällä viikolla kokeiluvuorossa oli

Punajuuripasta

(1 hengen annos)

1 punajuuri (reilun nyrkin kokoinen)
1 (puna)sipuli
2-3 rkl valkosipulituorejuustoa
persiljasilppua

Kuori punajuuri, jatka veistämällä se kuorimaveitsellä ohuiksi suikaleiksi. Pane suikaleet kattilaan, lisää vettä niin, että suikaleet juuri ja juuri peittyvät (n. desin verran), anna kiehua. Suikaloi sipulit ja lisää sekaan. Kun punajuuret ovat kypsät ja vesi lähes kokonaan haihtunut (15 - 20 min.), lisää tuorejuusto ja persiljasilppu.

Omasta mielestäni lopputulos oli ihan maukas mutta ehkä hivenen kuivahko, joten ehkä voisi kokeilla lisätä sekaan vielä tilkan vettä/cremeä tai vaikka lusikallisen-pari smetanaa tms.

Tästä ruoasta jäi hieman pastaa yli. Säilöin sen rasiaan, lorautin sekaan tilkan sitruunaöljyä sekä valkosipulia ja mustapippuria ja jätin marinoitumaan tulevaa salaattikäyttöä varten.

Sitten iski pakottava tarve saada uunimakkaraa ja perunamuussia, joita valmistinkin itselleni ja jälkikasvulle (ahh, uunimakkara on vain NIIN taivaallista kun sitä tarpeeksi harvoin saa!). Paketista jäi yksi makkara yli. Muistin pastani. Havaitsin, että jääkaapissa on myös paprikankannikka sekä hieman maustekurkkua, ja myös säilykepapuja löytyi. Siispä kasasin yhden suosikkisalaateistani, pasta-papusalaatin rakkaan ystävämme Loviisan reseptin mukaisesti: pastaa, valkoisia papuja, paprikaa, maustekurkkua ja sipulia sekä hieman majoneesia. Erittäin ruokaisa salaatti, joka sillä grillimakkaralla ryyditettynä toimi vallan mainiosti päivän pääateriana.

Mutta salaatista puolestaan jäi papuja yli. Koska olin varannut edellisessä postauksessa mainittuun tacocecoon ylimääräisen paketillisen tortillalättyjä, oli helppo valita lauantain ruokalistalle

Enchilladat

Enchilladan teko alkaa kastikkeesta:
1 prk paseerattua tomaattia / tomaattimurskaa
1 - 2 dl chilikastiketta
mausteita maun mukaan
hiljaksiin porisemaan kattilaan kaikessa rauhassa
1 prk creme fraichea (sellainen pieni riittää) lisätään aivan loppuvaiheessa

Uuni lämpiämään n. 225 asteeseen.

Sitten mieleinen täyte, vaikka tuollainen edellisessä reseptissä kuvattu jauhelihatäyte. Meillä oli tällä kertaa broilerinsuikaleita, jotka maustoin tulisiksi sillä Texas Petellä, ja nakkasin ne ylijäämäpavut sekaan. Minä nautin kasvikseni mieluiten raakana, joten panostin ihanaan raikkaaseen salaattiin (jonka aateloi ehdoton lempparini avocado), mutta toki niitä voi täytteeseenkin lisätä niin paljon kuin huvittaa.

Kun täyte on valmis, sekoita kastikkeeseen creme fraiche.
Ota tortillalätty, laita sen keskelle täytettä ja kääri napakaksi rullaksi. Täytä kaikki lätyt ja lado ne (tarvittaessa kevyesti voideltuun) uunivuokaan. Kaada päälle kastike ja ripottele pinnalle reippaasti juustoraastetta. Kuorruta uunissa, kunnes juusto on saanut kauniin värin, n. 15 min.

Herkkua on, ja ihan kivaa vaihtelua ainaisiin fajitaksiin - aika lailla tasan samat ainekset hieman eri formaatissa vain.

(Mainittakoon vielä, että valokuvaustaitoni eivät ole ihan yhtä hyvät kuin 
kokkaustaitoni, mutta kyllä se oikeasti ihan nätin näköistäkin pöperöä on!)







Huomiseksi olemme suunnitelleet taas pastaa, bolognaisekastikkeella tällä kertaa. Alkaakohan kierros alusta...

Kerrostortilla

Olen bongaillut useammassakin eri lehdessä reseptejä hieman erilaiseen tortillaruokaan, jossa kantava ajatus on se, että tortillalätyt ja lihatäyte pinotaan täytekakun tai lasagnen tapaan kerroksittain ja kuorrutetaan uunissa. Jossain sitä on kutsuttu tortillalasagneksi, jossain paistokseksi, miksi milloinkin, mutta käytettäköön tässä nyt sitten vaikka nimikettä tacokeko (tacoceco? takokeko?). Erinomaisen herkullista joka tapauksessa, suosittelen lämpimästi!

Jauhelihatäyte:
jauhelihaa
valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
mausteita (chilikastikkeita, salsaa, jalopenoja, mistä nyt kukakin tykkää)


Lisäksi tarvitaan:
tortillalättyjä

tomaattia
avokadoa
juustoraastetta
sipulia, paprikaa yms.

Paista jauheliha ja mausta makusi mukaan. Voit lisätä sipulin, paprikan ym. vihanneksia seokseen tässä vaiheessa, esikypsentää ne ja levittää erillisinä täytteen päälle tai tarjota ne raakoina kokonaan erikseen. Ja tietysti jauhelihatäytteen voi korvata mieleisellään broileri- tai kasvistäytteellä tms.

Aseta pellille tortillalätty ja levitä sen päälle täytettä ja hieman juustoraastetta ("liimaksi"), sitten seuraava tortillalätty päälle ja samat kuviot. Jatka kasaamista, kunnes täyte loppuu. Päällimmäiseksi vielä tortillalettu ja sen päälle tomaatin- ja avokadonviipaleita ja runsaasti juustoraastetta. Uuniin (200 astetta) n. 10 minuutiksi eli kunnes juusto on mukavasti sulanut ja hieman ruskistunut.

Ruokalaji on paitsi ihanan makuinen myös kerrassaan hienon näköinen (sitä hienompi tietysti mitä taiteellisemmin ne tomaatit ja avokadot osaa siihen päälle latoa), ja siksi se sopiikin erinomaisesti esim. illanistujaisiin. Lisäksi täytteen voi hyvin tehdä etukäteen, jolloin ruoka on tilanteen tullen hyvin nopea valmistaakin. Ja jos keon tekee vain muutaman kerroksen korkuiseksi, voi sitä tarjoilla pieninä annospaloina käsin naposteltavaksi, quesadillan tapaan. Namia!

Juhlava sunnuntai

Pitkän ja turhauttavan viikon päätteeksi äidin matkamittariin kilahti taas yhtä isompi luku ja pojan kuumemittariin puolestaan vihdoinkin normaali lukema, joten sen kunniaksi nautimme sunnuntaina juhla-aterian.

Pääruoaksi oli mausteista broileria ja paprika-pekonilisuketta:

Broilerin filepihvit on marinoitu ja paistettu Texas Pete -kastikkeen (erittäin tulinen cayennepippuripohjainen maustekastike, jota saa esim. joistain finger food -ravintoloista; omamme on peräisin tukusta) ja sitruunamausteöljyn seoksessa, ja Texas Peteä lisättiin vielä sellaisenaan myös annoksen päälle.

Tulisen pääruoan vastapainoksi lisukkeena tarjottiin lempeän makuisia kermaperunoita. Ja tämä paprika-pekonilisuke sopii erinomaisesti kaikenlaisiin liharuokiin!


Paprika-pekonilisuke:
1 pkt pekonia paloina
1 paprika (visuaalisuuden nimissä on kiva käyttää erivärisiä paprikoita)
1-2 sipulia
2 tl paprikajauhetta
1 rkl tomaattisosetta (ketsuppikin käy)
n. 1 dl vettä

Ruskista pekoni ja sipuli. Lisää paprikajauhe, tomaattisose ja paprikanpalat, kääntele vielä hetki. Lisää vesi ja anna hautua n. 10 minuuttia.

Jälkiruoaksi tein juustokakun. Koska olin viimeiseen saakka hieman epävarma, jaksanko ruveta kakkua vääntämään, laadin miähen kauppareissulle sangen ylimalkaisen ostoslistan, joten jouduinkin sitten jossain määrin säveltämään ja loppujen lopuksi päädyin dumppaamaan kakkuun jotakuinkin kaikki pojan syntymäpäiville hankitut, käyttämättä jääneet hätävara-ainekset. Lopputulos oli sangen herkullinen, joskin melkoisen raskas.

Suklaajuustokakku

Pohja:
200 g suklaa-digestivejä
75 g margariinia (tai voita)

Täyte:
5 liivatelehteä + 3 rkl vettä tai mehua
1 annospussi Blå Bandin suklaamoussea +
1 dl maitoa
1 rasia (200 g) maustamatonta tuorejuustoa
1 prk Flora Vanillaa
2 rkl sokeria


Murskaa keksit, sulata margariini, yhdistä keskenään ja painele irtopohjavuoan pohjalle.

Pane liivatelehdet kylmään veteen likoamaan.
Valmista suklaamousse pussin ohjeen mukaan (veikkaan muuten että saman firman valkosuklaa-nougatmoussesta tulisi myös herkkukakku!). Sekoita tuorejuusto mousseen.
Vaahdota toisessa astiassa vaniljakastike.
Puristele liivatelehdistä kylmä vesi pois ja liuota ne kiehuvan kuumaan veteen tai mehuun. Sekoita huolellisesti ja lisää hieman jäähtyneenä liivateseos mousse-juustoseokseen. Lisää myös vaniljavaahto seokseen.
Kaada pohjan päälle ja anna hyytyä jääkaapissa vähintään 2 - 3 tuntia, mieluiten yön yli.

Koko aamupäivähän tuossa kokkaillessa vierähti, mutta oli sen arvoista!

Maanantaiarkeologiaa

Maanantai. Sitä tulee töistä väsyneenä ja nälkäisenä ja vähän pahalla päälläkin. Silloin ei kokata mitään hienoa eikä fiksua.

Viikonlopulta oli jäänyt liian suolaiseksi valmismarinoitua porsaanpaistia. Pitää se tietysti pois syödä.

Kotiin kävellessäni suunnittelin kaikenlaisia enemmän tai vähemmän nopeita vaihtoehtoja, pastasalaattiin vai tortillalettusten sisään kasvisten kanssa, papupataa vai valmisranskalaisia.

Kotona ratsasin jääkaapin. Runsaasti kesäkurpitsaa ja paprikaa.
Kuiva-ainekaapissa huuteli riisipussi kaatumaisillaan. Pari desiä kiehumaan, ja sillä aikaa pilkoin palan jättikesäkurpitsasta ja paprikan. Sipuli olisi kivaa tässä myös, mutta ei muka jaksa enää pilkkoa. Pavut viittilöivät riisipussin vierestä. Kidneypapuja purkillinen siis.

Kun riisi oli kiehunut, huuhtelin sen kylmällä vedellä ja nakkasin kasvisten ja papujen perään kulhoon.

Maistoin. Mausteita, ehdottomasti mausteita. Vaikka ylisuolaisen lihan kanssa saakin olla raikasta, tästä oli tuleva myös huomisen eväät ihan sinällään, joten makua piti saada. Ensiavuksi turaus rasvatonta majoneesia, pastasalaateissa se ainakin toimii, vaikkei siitä liiemmälti makua tule.

Kipitin kasvitarhaan katsomaan olisiko siellä jotain lisuketta, muutakin kuin iso rusakko syömässä pavunvarsia. Löysin persiljaa, ja harmittelin samalla miksen tullut kasvattaneeksi minttua, se kun kasvaakin ihan itsestään. Ensi vuonna sitten.

Silppusin kourallisen persiljaa joukkoon, ja tässä vaiheessa totesin että nyt riittää sen suolaisen lihan seuraksi. Mainitsinko muuten, että se liha tosiaan oli hyvin suolaista? Ihan heti en taas osta valmiiksi marinoitua.

Seuraavien päivien eväiksi tarkoitetun osan maustoin sitten enemmän, reilusti sitruunamehua ja teelusikallinen hillottua inkivääriä. Harmittelin mintun puutetta ja mietin josko sitä saisi huomenna jostain. Tai ehkä vähän chiliä?

Kyllä tätä syö ennenku selkääns ottaa.

Syyssadon pastapaistos

Anoppi antoi viikonlopun vierailulta läksiäisiksi reilun satsin oman sadon tomaatteja ja suuren kesäkurpitsan. Katkeraahan se tietysti on, kun omasta kasvihuoneesta ei tänäKÄÄN kesänä sitten näköjään saatu kypsäksi asti tomaatin tomaattia, mutta toki kotona kasvatetut raaka-aineet aina tuntuvat jotenkin erityisiltä kaupasta ostettuihin verrattuna.

Minä olen tomaateistani huomattavan tarkka (kyllä, minä olen se raivostuttava nirppanokka, joka näin pöpöaikaankin hiplaa kaupan vihannestiskissä puolet tomaateista läpi ennen kuin löytää mieleisensä), ja koska anopin tomaatit olivat ehtineet jo melkoisen kypsään eli pehmeään vaiheeseen, päätin tehdä niistä kastiketta. Sitten päätin lisätä yhtälöön jauhelihaa, pastaa ja mozzarellaa niin, että lopputuloksena olisi pastapaistos. Tähän tapaan:

- Tomaatteja (reilu 0,5 kg, olettaisin) tai 1 prk tomaattimurskaa
- Sipuli (tai useampi)
- Valkosipulia (maun mukaan)
- Kesäkurpitsaa (puolikas isosta / kokonainen pieni / pari minikokoista)
- Sokeria n. 1 tl
- Yrttejä ym. mausteita maun mukaan
(- Punaviiniä)
- Jauhelihaa (n. 400 g)
- Pastaa (100-200 g raakana, eli vajaa puolet peruskokoisesta pussillisesta)
- Mozzarellaa (100 - 200 g)

Kalttaa tomaatit (tee kantaan ristiviilto, dippaa haarukan nokassa kiehuvaan veteen n. puoleksi minuutiksi eli sen verran, että saat kuoren hyvin irti) ja paloittele, jätä puumainen keskusta pois. Tai avaa tomaattimurskapurkki.

Lirauta kattilan pohjalle tilkka öljyä, lisää paloiteltu tai puristettu valkosipuli ja paloiteltu sipuli. Anna kuullottua hetki (nauti taivaallisesta tuoksusta) ja lisää sitten kesäkurpitsa. Kuullottele vielä hetki, kuitenkin niin etteivät kasvikset ruskistu, ja lisää tomaatit. Rippaa sekaan sokeri, mausta halutessasi tuoreilla tai kuivatuilla yrteillä, mustapippurilla tms. (tosin sipulista ja valkosipulista lähtee jo niin mehevä maku, ettei lisämausteita välttämättä tarvita). Lirauta joukkoon tilkka punaviiniä, jos sellaista sattuu saatavilla olemaan. Anna porista hiljalleen niin kauan kuin mahdollista. Soseuta halutessasi (joko pelkät tomaatit tai koko hoito, tosin mitä pidempään haudutat, sitä mössömmäksi seos käy joka tapauksessa). Tällaisenaan tämä on jo ihanaa kasviskastiketta pastalle!

Ruskista jauheliha, mausta lempimausteillasi (oma vakiosettini on paprikajauhe, jauhelihamausteseos, chilijauhe, mustapippuri ja salaisena ainesosana ihan pieni määrä broilerimaustetta, josta tulee mielestäni jännä säväys). Lisää puolet mozzarellasta muruina tai raasteena. Lisää tomaattikastike. Sekoita niin ettei mozzarella sula könteiksi. Tällaisenaan tämä on ihanaa jauhelihakastiketta pastalle!

Keitä pastat al denteksi. Sekoita uunivuoassa pasta ja liha-tomaattikastike (joko mössöksi tai kerroksittain). Lisää päälle loppu mozzarella. Hauduta uunissa n. 225 asteessa puolisen tuntia, siiheksi että mozzarella saa kauniin värin. Nauti raikkaan salaatin kanssa!